Mun osalta tää "Bieber fever" alko kunnolla Torstaina koulun jälkeen kun raahasin Hellen mun mukaan kämpin eteen odottelemaan, että Justin tulisi edes vähän näyttämään naamaansa. Melkein kuusi tuntia siellä odoteltiin. Keskustassa kävellessä kohti kämpiä melkein jokainen vastaan tulija vanhuksesta vauvaan puhui vain Justin Bieberistä. Bieber Fever on vallannut koko kaupungin, varmaan koko Suomen. Eihän sitä Bieberiä koskaa näkynyt, mutta nähtiin sentään muutama Bieberin "kavereista".
Sama meno jatku seuraavana aamuna, kun mentiin Roosan kanssa noin yhdeksän aikoihin Hartwallille jonottamaan monien muiden kanssa. En tosiaan oo ikinä kokenut tollasta ennen. Tutustuttiin siinä tosi mukaviin ihmisiin, hengailtiin, syötiin ja kaikilla oli ihan iloinen fiilis eikä vielä edes satanut. Aikakin meni tosi nopeasti odotellessa.
Muutaman tunnin päästä vähän tihutti ja kaikki kaivoi heti sadetakit ja -varjot esiin. se tihkusade oli vielä ihan ok, mutta noin kolmen aikaan ihmisiä alkoi tulla paljon lisää ja kaikki vaan ryntäsi eteenpäin. Aamusta asti odottaineiden muodostamat siistit jonot katosi ja istuma tila loppui, oli pakko nousta seisomaan jos ei halunnut jäädä jalkoihin tai menettää paikkaansa. Sadekin yltyi ja ihmiset paleli enemmän. Viimeiset kolme tuntia olivat tuskaa. Seistiin tiiviissä kasassa sateessa jääkylmässä ja kolme minuuttia tuntui kolmelta tunnilta. Kirottiin siinä että "ei enään ikinä permanto lippuja, tää on tuskaa". Yritettiin saada aika kulumaan nopeammin keinolla millä hyvänsä; leikittiin sana leikkejä, esim. kerrotaan tarinaa niin, että jokainen sanoo vuorotellen sanoja.
Kuuden aikaan kun turvamiehet ja lipuntarkastajit saapui helpotuksen tunne oli suuri ja ihmiset kiljui. Tarkoitus oli että yksi kerrallaan päästetään porteista, mutta eihän siitä mitään tullut. Ihmiset juoksee turvamiesten ohi, aidat kaatuilee ja kukaan ei voi estää sitä monen sadan teinin laumaa juoksemasta. Kaikki juoksevat pitkin Hartwall areenan käytäviä suoraan permannolle. Me tietysti mukana juoksemassa.
Permannolla taas odoteltiin, yhtä odottamista koko päivä. Lopulta Robin tuli ja veti kyllä hyvän keikan. Sen aikana unohtui kaikki se tuska mikä ulkona koettiin viimeisillä tunneilla ja fiilis oli todella hyvä. Oon kyllä sitä mieltä että Robin on tosi suloinen poika eikä siltä lahjojakaan puutu.
Bieberiä odotellessa löydettiin taas uusia juttukavereita ja jutuista huomas kuinka väsyneitä oltiinkaan. Jotkut meinas pyörtyä jo ennen keikan alkua huonon olon ja ahdistuksen takia. Järkkärit huuteli "taakse päin!" noin minuutin välein ja lähetti vesimukeja kiertämään.
Lopulta se tuli! lähtölaskenta alkoi ja silloin jo ihmiset kiljui hullun lailla. Oon vuodesta 2009 fanittanut Bieberiä ja toivonut suomeen saapumista. Viime kesänä kun sain liput olin kuolla onnesta ja muistan kuinka kaukaiselta keikka sillon vielä tuntui, mutta nyt olin siinä teini lauman keskellä ja enään 10 minuuttia siihen että kaikki se odotus palkittaisiin ja näkisin Justin Bieberin.
Bieber saapui lavalle ja yleisö kiljui hullun lailla. Mitä tahansa Bieber tekikin ihmiset kiljui ja huusi. Permantolaiset yrittivät löytää tiensä eturiviin ja aina kun Bieber tuli reunalle ihmismassa meni ainakin metrin eteenpäin ja toistensa päälle yrittäen tavoittaa idolinsa kättä. Tämä on nyt sitä Beliebereitten "yhtä suurta perhettä", hakataan muut kunhan itse pääsee justinin lähelle.
Yhtäkkiä se kaikki oli ohi ja Justin poissa. Se tunne oli samaan aikaan ihana ja kamala. Itkin ihan hysteerisenä ja halusin vaan nähdä hänet edes yhden kerran vielä. Ainakin joka toinen siellä itki. Tunsin itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi.
Kaikki mitä keikalla koin oli mulle jotain ihan uutta ja nautin joka ikisestä sekunnista vaikka se olikin yhtä sotaa. En vieläkään usko, että näin Justin Bieberin omin silmin.
Siskoni joka oli myös keikalla säästyi tältä juoksulenkiltä ja sodalta istumapaikkojen ansiosta, joten hänellä oli aikaa käydä ostamassa vähän fanikrääsää kun itse pidin huolen että pääsin eteen. Tuollaisen paidan ja Kiertueohjelman se osti.
Tää päivä oli ihan hirveä. Kurkku, selkä ja niskat kipeinä ja tosi outo olo kun kaikki on ohi. Koko päivän kuunnellut Justinia ja katellut videoita ja lukenut uutisia eiliseltä. Oon onnellinen ja kiitollinen kaikesta tapahtuneesta.
Eilinen päivä oli ehdottomasti paras mun tähänastisessa elämässä, eikä se unohdu!
- Janina
